Unton ja Inkan kotisivut

Ja pian onneksi koittaa joulu ja joululoma!!  Jälleen Ari on lähinnä ollut reissuillansa, ehkäpä Hollannissa, ei tässä enää pysy perässä missä päin maailmaa mies on! Ja vielä ensi viikko näin ja ehkäpä sitten olisi pieni huili noissakin riennoissa.

Mätsäri meni oikein mukavasti viime viikonloppuna ja onneksi oltiin Kirsin kanssa ulkoistettu nakkiformula Arille ja Sampolle. Poijjat saivat homman hoitumaan oikein kivasti ja keksivät vielä aivan uusia ulottuvuuksia kisaan. Mätsäri itsessäänkin onnistui oikein mukavasti, minä tosin olin lähinnä buffassa töissä suurimman osan ajasta ja en päässyt seuraamaan hommia kehän laidalta. Eikä näin ollen Inka tai Unto päässeet osallistumaan mihinkään touluiluun mukaan. Luulen, että se nakkiformula olisi voinut olla meidän koiren laji. Nyt voiton vei Kelpie Retta ja hieno suoritus se olikin !

Nyt on käyty pitkiä lenkkejä koirien kanssa kun vihdoin satoi lunta ja illallakin näkee jotain ! Tosin näistä upeista keleistä voi nauttia enää vain hetken kun ensi viikoksi on sitten vuorostaan luvattu oikein kunnon pakkasia!! Tai sitten nautitaan vain lyhyillä lenkeillä , jos pakkasta tulee yli 20 asteen, Inka ressukalla kun ei ole turkkia juuri mitään jäljellä. Tytteli on todella karistanut kaiken karvan pennun jälkeen vaikka on lisäöljyjä annettu ym.. Ei auta muu kuin laittaa palttoota päälle, että tarkenee.

- Virpi

Juu, eipä tässä ihmeitä. Viikko on jälleen ollut kiireinen, Ari oli viime viikolla Hollannissa ja minä touhuilin omiani lenkkeillen, jumpalla ym.. Keskiviikkona kun Ari oli jo palannut reissultansa ja oli koirien treeni-ilta minä lenkkeilin Inkan kanssa hallille, vaihdoin koiraa ja lenkkeilin Unton kanssa kotiin. Että se on rasittavaa ja samalla kyllä huvittavaakin kun ei sitä meinaa saada eteenpäin! Ensin kun Unton näkee hallilla, siellä on iloisesti kirmaava punavalkoinen karvapallo ja sitten kun lähdetään pois näyttää siltä kuin koira olisi ainakin 15 vuotta eikä jaksa enää kävellä.  Vasta kun ollaan yli puolen välin matkassa Unto luovuttaa, "ok, ei sitten mennä taksin hallille"! Ja suostuu kävelemään normaalisti eteenpäin.

Viikonloppuna oli valmennusrenkaan treenit Kokkosen Tuijan opeissa ja taas Inka oli se arkajalka ! Ei sitten niin mihinkään. Joskus sitä oikeasti miettii, että tuleeko tuosta koirasta muuta kuin kotikoira!? Ne on niin vahvasti sillä takaraivossa kaikki huonot kokemukset agilitykentiltä. Luuleeko se koko loppuikänsä, että joku vielä hyökkää kimppuun? Mietteissä olikin jos kutsuttaisiin käyttäytymisongelmiin erikoistunutta valmennusta. Toivottavasti onnistuu ja vielä enemmän toivoo, että siitä olisi sitten apuja. Siitä kuitenkin täytyy olla onnellinen, että nuo ongelmat eivät varsinaisesti ole esteenä normaalin arjen elämiseen. Onhan Inka tosi arka lenkilläkin, varsinkin jos sen päästää vapaaksi, mutta mutta muutoin se on ihan iloinen tytteli.

Tämä viikko onkin sitten huilia agilitystä, Ari tällä erää Saksassa! Se voi olla hyväkin, että tulee pieni tauko. Ollaan iltaisin yritetty opetella kosketusalustaa... Mie tunnen siinä kyllä itseni aika avuttomaksi!! Katsellaan jos se ikinä menee meidän koiruuksille perille?!

Viikonloppuna meidän seura järjestää hallilla Match Shown. Lisäksi on tarjolla arpajaisia, koirille nakkiformulaa, lapsille ponikyyditystä ym. Formuloissa on aika upeat palkinnot !! Mainoksessa lisää http://www.agilitylau.net/match_show_051209.pdf

- Virpi

Onpahan kerrankin jotain kerrottavaa!! Tänään oli Lappeenrannassa agilitykilpailut ja aamu alkoi minun osalta hommilla buffetissa. Ari ja koiruudet jäivät tekemään aamutouhujaan ja saapuivat kisapaikalle hieman myöhemmin. Ensimäinen rata meni minulta aivan ohi ja vähän pojiltakin kun ottivat sieltä hylyn . Seuraava rata oli ok, vitonen kepeiltä kun Ari blokkasi Unton pääsyn sinne , eli ei aivan ihanteellinen! Mutta kolmas rata menikin sitten paljon paremmin kuin edelliset! Topran Sami oli tehnyt kyllä kaikista radoista aika kimurantteja, mutta hauskoja  ja hyviä olivat kaikki! Ari & Unto suorittivat viimeisen radan ainoana parivaljakkona puhtaasti ja voittivat sen  saaden Untolle viimeisen sertin joka oikeuttikin agilityvalion titteliin. Unto 9v. FI AVA!!! Super mahtavat onnittelut meidän pojille!!!  

Kyllä nyt on Unton hyvä jäädä joku päivä eläkkeelle! Kaikki mitä ollaan toivottu on nyt saavutettu! Tai ainahan sitä jää vielä tavoiteltavaa, parempaa sijoitusta SM-kisoissa, piirimestaruus voitto ym. Mutta ne on sitten aivan eri juttu...

Sen verran vielä samaan syssyyn Inkastakin, että tytteli oli viime viikolla aivan mahtava treeneissä! Se juoksi! Kepit virheittä ja nättejä kontakteja. Kyllä siitä vielä agilitykoira tulee. Tänään oli aivan kierroksilla kun ei päässyt radalle! Sekin on aivan ihana merkki, vaikka ei se juuri sillä hetkellä kovin kivalta tuntunut kun tytteli vain viuhtoi hihnan päässä. Mutta pääasia, että intoa löytyy!

Näin meillä tänään,

Virpi

Huh, viime viikko oli tosi kiireinen ja eipä tuo viikonloppu paljoa huilia suonut. Nyt suoraansanotusti huimaa! Ehkäpä olen todella liian väsynyt, mutta ei auta, pakko jatkaa...

Niin lauantaina Ari ja Unto kävivät Eeva-Liisan ja Kiaran kanssa Kotkassa kisaamassa. Medeissä oli noin 35 kisaajaa ja agiradalla sijoittuivat viidenneksi. Sen verran reiluja ovat tuolla Kotkan suunnallla, että palkitsevat viisi parasta ja niin saivat Ari ja Unto ruokasäkin kotiin tuomisiksi. Hyppäri oli sitten mennyt hyl:yn puolelle, mutta ihan hyvä rata kuulemma muutoin.

Agi.fi oli näemmä päivittänyt ranking tilastot ja Ari & Unto medeissä 15. sijalla. Hienoa poijjat!!!

Siitäpä tulikin mieleen, että tässä viime viikkoina ollaan saatu pari uutta kooiker-agilityvaliota. Noora ja Sole viikko sitten ja nyt viikonloppuna Anne ja Sade. Paljon Onnea molemmille parivaljakolle !!

Minä olin koko viikonlopun Lauran kanssa kasvattajakurssilla. Se on nyt sitten suoritettu ja olisi varmaan ollut aivan asiallista jos olisin käynyt sen ennen kuin Inkalla teetettiin pentuja, vaikka en itse tuota pentuetta hoitanutkaan. Paljon tuli mietittävää ja vaikka monet asiat siellä olivatkin ennestään tuttua, niin sai tavallaan toisen näkökulman. Kurssilla oli paljon eri rotujen harrastajia ja lauantai päivä venähti kun tämä porukka oli aktiivisia osallistumaan keskusteluun ja se ei sikälis haitannut kun taas siitä sai paljon lisätietoa esim. kuinka muut ovat eri asioita hoitaneet. Ja viivästymiseen vaikutti päivystäväneläinlääkärin sairastuminen ja tämä meidän luennoitsija joutui hyppäämään siihen tilalle. No näimmepä sitten ainakin miltä näyttää märkäkohtu! Hän tuli nimittäin leikkauksesta suoraan luennoimaan ja toi tuon seitsemän kiloiselta koiralta leikatun märkäkohdun meille nähtäväksi. Mielenkiintoista !! Lupasi hän avatakin sen, mutta se sitten jäi kun kaikki taisi olla siinä vaiheessa jo melko väsyneitä.

Sunnuntaina päästiin kuitenkin sen verran aikaisin kurssilta kotiin, että ehdimme juuri näkemään Arin ja Inkan treenivuoron Kokkosen Tuijan koulutuksessa. Paniikissahan tytteli oli taas alkuunsa.... mutta, siitä se sitten alkoi liikkumaan kuitenkin. Ei täydellä vauhdilla, mutta liikkui kuitenkin ja se oli mukava nähdä!! Tuija on myös Back on Track tuotteiden myyjä ja häneltä ostettiin Untolle uusi palttoo. Katsotaan jos se vaikka lämmittäisi veteraanin selkää näin talvella kun tuo kylmyys näyttää hieman kangistavan. Selkeästi nimittäin huomaa, että jos on vaikka hetkenkin treenien jälkeen paikallaan kylmässä hallissa niin liikkuminen ei ole aivan normaalia. Ja välillä sitä ei malta lähteä aivan samalla hetkellä kotiin lämpöiseen. Ja en tarkoita, että treenien jälkeen jäisi vain siihen odottelemaan vaan, että tottakai käydään jäähdyttely lenkillä ja sikälis hoidetaan lihakset lempeästi lepoon. Mutta kun on kahden koiran treenit putkeen niin välillä on kiva jäädä seuraamaan Inkan treenejä ja lähteä sitten Arin kanssa kotiin yhtämatkaa... Minusta on tullut keskiviikkokenneltyttö !

- Virpi

Miten sitä voikin olla olevinaan niin kiire!? Joka ilta jotain hommaa ja sitten yltiöväsyneenä nukkumaan.

No, jotain positiivista, että koirat alkavat pikkuhiljalleen tottumaan kerrostaloelämään ja ihan jokaista raksahdusta ja naksahdusta ei tarvitse haukkua. Yöllä varsinkin on koirien mielestä aivan turhaa nousta lehden takia, onneksi!!

Eilen käytiin Lauran ja Hertan kassa lenkillä ja mikä hienoa siinäkin, niin koirat pystyi hyvinkin pitämään vapaana ja mitään tappeluun viittavaa ei syntynyt. Tai enhän minä Untoa epäillytkään, mutta vähän arvellutti miten Inka suhtautuu vikkelään Herttaan. Mutta kai ne oli jutelleet asiat selväksi jo aikaisemmin ja Hertta jätti Inkan rauhaan ja sillainhan kaikki toimii ! Inkan mielestä kaikki ovat kavereita jos pidetään noin metrin hajurako . Vain harvat ja valitut saavat tulla lähemmäksi ja se valittu on Unto!

Ja kylläpä on ikävä omaa saunaa!! Onneksi ollaan päästy joka viikko lämmittelemään minun vanhempien luona ja siitä koiratkin kiittävät! Untohan yritti alkuun tulla mukaan suihkuun. Ensin ihmettelin, että miksi niin kun ei poitsu varsinaisesti nauti suihkuttelusta, mutta kai se luuli, että aina suihkun takana on sauna!? Kunnes karu totuus on selvinnyt, ei ole!

Tulevana viikonloppuna on koiramaista. Lauantaina Ari ja Unto starttaavat Kotkaan kisaamaan ja sunnuntaina on Kokkosen Tuijan koulutus, Inka pääsee sinne ensimmäistä kertaa! Hui, jännää!!

- Virpi

Sainpahan vihdoin lisättyä muutaman kuvan Primosta tuonne kuvagalleriaan. Poitsu on varmaan kyllä kasvanut siitä jo jonkin verran ja lähtenyt uuteen kotiinsa.

En kyllä olisi uskonut, että koira voi olla niin juoni! Eilen illalla kävimme porukalla tekemässä pienet treenit ja ihan kivasti meni. Sitten lopuksi Ari lähti pesemään kädet ja minä otin koirat, että menisimme jo pihalle odottelemaan häntä. No, siinä sitten pikkuhiljalleen menimme eteenpäin kun ajatteiln, että Ari saa meidän aivan helposti kiinni. Mutta Unto alkoi ontumaan takajalkaa ja kävi istumaan. Ei oikein edes suostunut nousemaan vaan näytti siltä, että kohta tulee yökkö. Mietin, että en kyllä huomannut, että olisi satuttunut itseään hypyillä tai muuallakaan!? Kokeilin takatassuja ja ei tuntunut mitään aristusta, mutta olin hieman säikähtänyt ja ihmeissäni joten päätin, että palataan hallin suuntaan kun siellä on paremmat valot. Mutta kuinka ollakaan kun Unto huomasi, että lähdemme takaisin päin  ei mistään ontumisesta tai muustakaan pahasta olosta ollut tietoakaan!! Se ketku teki minulle saman kuin niin monena kertana kisoissa. Eli jos Ari jää johonkin lähelle agilityesteitä ei Unto suostu mielellään tulemaan minun kanssa lenkille vaan saattaa näyttää siltä, että sillä on tosi huono olo ja se korjaantuu vain jos käännytään takaisin tai siten, että olen tosi tiukkana ja näytän Untolle, että nyt mennään! Eli eilen siis innolla takaisin päin ja sitten kun Ari oli mukana pystyimme lähtemään jäähdyttelylenkille!

Nyt odotelemme Aria ja Inkaa treeneistä. Ja sitten varmuuden vuoksi lähdemme vaihtamaan minun autoon talvirenkaat vaikka ei se ole ensi viikolle lunta luvannutkaan, mutta illat ja aamut voivat olla liukkaita.

- Virpi

Kyllä kun on kaksi kuukautta viettänyt rauhallisen vanhan herran seurassa sitä ei muistanutkaan millainen ikiliikkuja tuo Inka on !

No joo, silloin kun Unto tuli ensimäisen kerran meidän uuteen kotiin, katsasti paikat ja ok, täällä tavarat, täällä koti! Inka tuli, täällä tavarat, lähdetään kotiin  ! Kyllä Inkuli onneksi samana iltana kuitenkin hokasi, että tänne jäädään ja sitten kaikki oli kunnossa. Tosin aika haukkuherkkä tuo tytteli on ollut, mutta eiköhän sekin siitä tasaannu kun tottuu ääniin.

Tauko & pentu ei kuitenkaan näemmä tehnyt mitään muutosta noihin agilitykentän pelkotiloihin. Kaikki hyvin kun ei ole toisia koiria, mutta sitten kun muitakin tulee paikalle niin ei uskalla liikkua. Hmm... sitä pitää työstää kun se oli jo ehkä hieman parempi ennen mammalomaa, mutta nyt back to basics. Ja tietty muutenkin kevyesti aloitellaan vaikka fyysisesti Inka näyttää olevan oikein hyvässä kunnossa.

Eilen käytiin Leenan ja Kurun kanssa lenkillä, vähän niin kuin terapiamielessäkin! (Se on muuten kyllä mukavaa tässä uudessa asuinympäristössä kun on näitä lenkkikavereita .) Kuru kun on nuori snautseripoika ja virtaa löytyy aivan yllin kyllin, niinpä Leenalla taisi olla tekemistä kun toinen oli aika kiinnostustunut Inkulista ja Inka kun ei lähelle päästä, ainakaan näyttämättä kaunista hammasrivistöä! Mutta noin 70 %:sti meidän lenkki meni tosi hyvin ja luulen, että siitä oli hyötyä. Kunhan vain tehdään joskus uusiksi!  Unto oli kyllä taas hauska itsensä, ei ollut huomaavinaan ketään! Ei leikkinyt, mutta ei toisaalta kyllä ärhennellytkään. Liikkui omassa hajumaailmassaan ja muu ei kiinnostanut.  

Nyt meillä vihdoin toimii netti kotonakin, että jospa tässä viikonlopun aikana saisin ladattua kuvia...

- Virpi

Pikaisesti viikonlopusta. Perjantaina lähdimme heti töiden jälkeen ajelemaan kohti Tamperetta jossa yövyimme, ettei tarvinnut lähteä lauantaiaamuna kukon laulun aikaan ajelemaan. Tampereella perillä olimme joskus klo 22 ja eipä siinä kummempia. Lauantaina olimme sitten klo 10 maissa menossa kohden ATT-areenaa ja agilitykisoja. Siellä oli luvassa pari starttia ja 46 medi koirakkkoa. Kisapäivä oli oikein mukavan aurinkoinen vain hieman tuo kylmä tuuli kolotti, mutta muuten sääolosuhteet suosivat. Kisatkin olivat aivan aikataulussaan ja ripeästi saivat vaihdettua koirakkoa radalle. Hienoa toimitaa seuralta!

Ensimmäiseltä radalta Unto ja Ari ottivat nollan ja sijoitus oli 8. Anne ja Sally hienosti 3. Onnea ! Toisella radalla Unto teki perinteisen keinukontaktivirheen ja sitten siitä vielä jatkoon kepeille avokulmasta osui väärään väliin. Kymppi radalta ja tulos jotain 18.?

Kisojen jälkeen ajelimme Turkuun Scandiciin yöpymään ja sunnuntai aamuna kohti Raumaa. Siellä se Inka odotteli Annen kanssa pihalla ja olihan se mukava huomata, että tytteli otti meidän innolla vastaan. Ei sillä, että hyvinhän Inka oli Raumallakin viihtynyt, mutta mielellään oli lähdössä meidän mukaan.

Untokin päästettiin tapaamaan pitkästä aikaa Inkaa ja näytti siltä, että tapaaminen oli Inkasta huomattavasti mukavampaa kuin Untosta . Unto oli perinteiseen tyyliin melkeimpä huomaamatta toista. Näin ihmisnäkökulmasta se näytti siltä, että "pitikö tuokin tulla hakemaan kun juuri oltiin päästy siitä eroon?!?". Mutta todellisuus saattaa olla, että Unto vain antaa vahvoja koirasignaaleja ja näin pitää oman asemansa laumassa turvattuna. Unto on nimittäin tosi hyvä koirakielessä, sen olen tässä signaaleja opetellessa huomannut.

Sitten Unto takaisin autoon ja tapaamaan pikku Primoa. Sisälle päästyä tapasimme ensin aivan ihanan Peter pennun. Jäimme rapsuttelemaan häntä ja Inkahan luonnollisesti riensi suoraan oman pennun luokse. Hassua, siellä toisen pentuaitauksen luona Inka sitten malttamattomana vinkkaili, että se on väärä pentu, minun pentu on täällä! Ylpeänä näyttikin omaa pentuaan... Ja aivan hurmaavahan Primo olikin! Kyllä sillä pennulla on karvaa! Että eipä se niin lihava olekkaan kuin kuvista luuli, sillä on sitä karvaa aivan älyttömästi! No, ei nyt tietty ole ihan hoikkapoikakaan, mutta pitäähän pennulla pennun pyöreys ollakin .

Siinä sitten katseltiin pentujen temmellystä ja kuviakin nappailin. Tapaamisesta kuvien kera enemmän juttua piakkoin.

Siitä sitten alkoi matka kotia kohden. Pysähdeltiin pari kertaa ja Kouvolassa kävimme pidemmällä lenkinkillä. Kun siitä sitten vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa veimme koirat minun vanhemmille maanantaiksi hoitoon. Kyllä oli Inkan ilme pettynyt kun katsoi, että me lähdemme ilman häntä! Mutta pakko oli tehdä näin kun muuten menisi tänään aivan liian pitkään ennenkuin ehdimme kotiin. Ja se ei olisi ehkä kovin viisas ratkaisu kun Inka ei ole vielä ollenkaan ollut uudessa kodissamme. Ja olihan se oli kuitenkin klo 23 ennen kuin olimme illalla kotona.

Huh, oli siis mukava reissu, mutta nyt väsyttää! Ja ehdottomasti oli mukava saada Inka kotiin !  Sekä Kiitos Annelle Inkan hyvästä hoidosta!

- Virpi

Tuntuu, että nyt pitäisi saada tehdyksi mahdottomasta mahdollinen!! Nimittäin muutto kolmiosta jossa on reilusti säilytystilaa, kaksioon jossa sitä ei todellakaan ole !! Viime perjantaina aloitettiin muuttourakka ihan täydellä teholla ja sitä on sitten jatkunutkin aamusta iltaan/yöhön joka päivä. Ja taitaa jatkua vielä jonkun aikaa kun en todellakaan tiedä mihin kaikki tavarat laittasi. Iso osa ollaan jo roudattu minun vanhemmelle jemmaan ja siltikin näyttää siltä, että tavarat vain eivät löydä paikkaansa! Iso inventaari on pidettävä ja sitten kirppis...  Mutta eilen saatiin sentäs edellinen asunto luovutuskuntoon. Taisi tulla siivottua paremmin kuin yleensä... Onpahan uusilla asukkailla siten kivempi asettua taloksi. Aina on vain jotenkin haikeaa luopua asunnosta josta on todella tykännyt ja jossa on hyviä muistoja! Mutta jos ei luovu jostain niin ei voi saada uutta... luulisin.

Nyt viikonloppuna lähdemme hakemaan Inkan kotiin piiiiitkästä aikaan!! Saas nähdä kuin tytteli kotiutuu kerrostaloon?! Ja lauantaina Ari & Unto ottavat pari starttia ATT-areenalla. Pitihän se samalla hyödyntää länsirannikolle menoa, kun kisat sattuivat sopivasti tälle viikonlopulle. Ja saapahan Ari tuntumaa sen seudun kisoista kun ei varmaan muuten tulisi lähdettyä sinne asti  .

Ja onpa mukavaa nähdä Primo! Bullbenzin sivuilta olen kurkkinut pennun kuvia ja minusta Primon pää on hurmaava! Ja varmaan kaikkein lihavin pentu minkä olen koskaan nähnyt , ruokahaluiltaan siis äitiinsä tullut!

- Virpi

Hommaa riittää, mutta jostain syystä en oikein saa tehdyksi mitään. Eilen tosin oli toisenlainen fiils ja saatiin tontti hyvälle mallille, risut lavalle ja nyt on kaikki valmista kaivuria varten. Kunhan joskus päästään siihen vaiheeseen.

Nyt urakkana olisi muuttolaatikoiden pakkailu, mutta homma tuntuu uskomattoman vaikealle !

Ari on ollut tämän päivän hallilla, ja eilenkin säästyi suurimmalta risusavotalta, kun heillä on ollut Juha Oreniuksen kurssi. Kuulemma oikein on ollut hyvä viikonloppu. Unto tosin nyt on hyvin väsynyt! Onhan se työn tayteinen viikonloppu ja kun Unto ei ole muutenkaan mitään aamukoiria. Tykkäisi mieluummin nukkua aamulla kuin lähteä touhuamaan aamu kahdeksalta. Ehkäpä minäkin otan tämän päivän enemmän sunnuntain ja lepopäivän kannalta...

Tuossa Unto kommentoi meidän risujen kantoa eilen. Pitihän vahtikoiran käydä tsekkaamassa tilanne vaikkei koko päivää hommissa viettänytkään !

Alla kuva Primosta, Inkan pojasta! En tiedä mikä kutsumanimeksi tulee, ja tämä kuva on viime viikolta.

- Virpi